Ikävä

Minulla on ikävä niitä "inhottavia paiseita" reisissäni, niitä lihaksia jotka pullistuivat ulkoreidestä. Mitä silloin joskus vihasin. Reisieni lihakset erottuivat sivusta paljon ja matka ei ollut enää pitkä täysin lihaksikkaiden reisien ulkomuotoon. Mitä tein? Missä vaiheessa lopetin? Miten pystyin lopettamaan? 13 vuoden jälkeen vain lopetin ja halusin olla kuten muut. Lopetin olemaan urheilija joka olin ollut koko pienen ikäni. Luulin edelleen olevan se urheilija tyttö joka olin aina ollut, se vain haihtui pienin henkäyksin pois minusta. Melkein koko 13 vuoden ajan jota olin ollut urheilija haihtui nyt näinä neljänä viitenä kuukautena pois. Ei urheilijana oloa voi noin vain lopettaa. Olin aina halunnut olla kuten muut, nähdä kavereita milloin huvittaa, tehdä mitä huvittaa, käydä salilla kuten muut eikä juosta keskellä metsää laskettelumäkiä ylös nokkosissa tai vetää itsensä piippuun suolla juostessa, suolla intervallit, huh... Halusin olla kuten muut, elää "normaalia" elämää.
Nyt en halua mitään muuta, kuin olla se urheilija taas. Haluan ne paiseet reisiini enemmän kuin koskaan! Voisin itkeä raivosta itseäni kohtaan. Ei urheilijana oloa voi lopettaa. Nyt en ole ollut yli kuuteen kuukauteen jäällä. Sinne minä kuulun. Rakastan jäähallien tuoksua, rakastan pienen sateen tuoksua kello 4.45 aamulla ennen peliä aamulenkillä. Tai sitä kun juostessa lumi narskuu kenkien alla ja kuulet joukkuetoveriesi innostuksen pelistä. En kaipaa mitään sen enenpää. Kaikki lähti ajatuksesta, mitä jos pidän välivuoden jolloin vain treenaan ilman pelejä. Ikinä ei pidetä välivuosia... Nyt sen opin. Kaikkien kaudet alkaneet ja minä ilman joukkuetta. Niin.
Soitin eilen isälleni joka on myös valmentajani ollut monetmonet vuodet ja itkin puhelimessa, että "tee pliis mulle treeniohjelma! tee, en kestä enää!" Ja hän lupasi saada sen minulle viikonlopuksi ja ensiviikolla jopa ehkä pääsen jäälle. Jännittää, sillä olen niin huonossa kunnossa...

Toinen asia tässä non-urheilijana olossa on tämä kroppa... Nyt jälkeenpäin ajateltuna, rakastin lihaksikkaita reisiäni, vaikka ne isot olivatkin. Parempi kuin isot ja täynnä läskiä. Minun on parasta löytää itseni uudelleen. Joskus jotta osaa arvostaa jotain, se pitää menettää ensin. Itse luulin olevani hukassa ringeten kanssa. Mutta en ole ollut koskaan enenpää itseni, kuin jäällä. Tunnen itseni eläväksi ja uskomattoman onnelliseksi. Vaikka välillä se hallille raahautuminen onkin yhtä tuskaa.

Haluan palata takaisin minuksi, ja takaisin tämän blogin ääreen... Ehkä samanlaista laihdutus blogityyppistä ei ole, vaan "takaisin urheilijaksi" blogia.


//eli teeni-/ruokapäiväkirjaa suurimmalta osin tulossa kuitenkin!

Kuulumisia/kroppaa/DIY

Tälläsen tossa tein kun toppi löyty :)! Lindexistä hiukka vajaa 3euroo alennuksesta, ja näin siitä saatiin kiva ja käyttökelponen. XL-koon otin, jotta on tuollainen löysä.

Aikaa tämän tekeminen vei ehkä 10-15 min, ja samalla telkkaria kattelin. Tää päällä mut löytää varmasti tänä viikonloppuna Summer Up festareilta. Jee!

Tässä myös näätte tämän hetkistä kroppaa. Lupaan (okei ikinä ei saa luvata jos ei oo satavarma), että kunnostaudun myös tämän blogin kanssa. Sillä nautin tästä touhusta, ja ihmisten kanssa kontaktista.

Oisko jollai kiinnostusta ton topin teko-ohjeisiin? Sen verran helppo on ja kuvia tuli otettua :)!

//ainiin ajattelin vielä laittaa jonkun kivan tekstin joko selkään tai etupuolelle kuten "I PREFER VODKA" tai muuta yhtä provokatiivista josta blogikansa hermostuu. Joten en tiedä mitä siihen laitan, jotain yksinkertaista ja kivaa "HIGH HEELS HIGH HOPES" kaikki allekkain voisi olla myös kiva :)

Mikä dieetti?

Missä dieetissä saan syödä näin?

Hello world

Ajattelin rohkasta itteni ja julkasta teille mun masusta kuvan. Tälläsenä hyvänä päivänä ku se tuntuu ihan kivalta.
Ja tänää on vuorossa viel intervalli treeni. Jossa 200m n. 80% spurtti ja sit 800m palautteluu ja toi spurtti vedetää 7 kertaa. Päälle vois vetästä pienen kuntopiirin joka kohdistuu keskivartaloon ja käsiin, sillä toi voi olla jo itessään aika rankka jaloille.

Erilaisiin asioihin; sain pidennykseni päähän :)

Palo kii

Ja kävi näin:

Eli iphonen hommasin ja värjäsin hiukset vaaleiks... Joo uus elämä ja uudet elämänasenteet. Täältä tullaan terve ja hyväkuntoinen minä!

Ikuinen ostoslista

Ihan oikeesti, mä alan pikkuhiljaa tarvitsemaan tätä kaikkea. Ehkä olen materialisti ja riippuvainen, mutta kun alan tarvii niitä jokapäiväseen elämään...

... uus kamera sen hajonneen tilalle. Mä ihan oikeesti tarvitsen sen. Mä en voi elää kesää ilman kameraa! Mulla on ollu kamera siitä asti ku edes muistan, vähän vaan parantunu kamera aina matkan varrella. Mutta siis oikeesti... Tarvitsen uuden kameran. Mä oon sellane kuvaushullu, kuvaan kaikkea ja mulla on tarve julkasta myös mun kuvia kaikkialla. Joten tänne voisin kuvailla syömisiäni, kaikkea kivaa ja itseäni hehee. Ehkä pitää siis pistää uusi kamera etsintään. Canonin runko ois kiva koska mul objektiivei löytyy!

... uus puhelin. Siis ihan oikeesti, jos puhelin on nokian kivikautista mallia ni ei hyvin mee. Iphone ois täydelline korvike hetkeks myös kameralle, ja musiikkisoittimelle. Sillä eihän mulla sellastakaan ole ja eihän tossa mun nykysessä puhelimessakaan ole. Mun koko perheelläni on älypuhelimet, mun poikaystävän perheellä on älypuhelimet. MULLA EI? Mikä muo vaivaa? Joo isäni osti pikkuveljelleni, itselleen ja mammalleni puhelimet. Joo kivakiitti. Ei sit mulle?

Haluan älypuhelimen siksikin, että sinne voi ladata superkivoja appseja jotka vois mm. edesauttaa tätä mun projektia täällä. Voisin ottaa kuvia, pääisisin päivittelemään blogia missä vaan jne. Toi ollu koht n. vuoden hankitalistal mut hei, näkyykö? Ei. Mun piti saada joululahjaks (joo nyt oon varmaan isän pikku tyttö joka saa kaiken, no en oo) mutta en saanu. Ärsytti nii himpskatisti. Ei kellää ois myydä halvalla? Kyllä ostan.

... tietokone. Ei tarvii olla applen niinku tässä kuvassa. Mä oon kohta taas vuoden selvinny ilman omaa konetta. Ja se on aivan perseestä, suoraan sanoen. Ei voi olla mitää omia tiedostoja, ei voi siirtää suuria kuvamääriä ja ne pitää aina poistaa. Ei voi tehdä niinsanotusti mitään omia hommia. Ja se ottaa pattiin.

Siinä noi suurimmat... Nii en oo hankala, ja en toivo liikoja. Kohta pitäs muuttaakki pois himasta ja sit menee kaikki raha asumisee ni saan varmaa oman koneen tos n. 6vuoden pääst ku oon säästäny. Sit puhelin tos 9 vuode pääst ja kamera ehk 12 vuode. Okei nyt liiottelen mut menee patajumii.

Mä oon takas, en kestä enää!

Mä oon nyt vetäny ihan läskiks kaks viikkoo, kirjaimellisesti. Ja en osaa lopettaa. Ainakaan yksin. Joten nyt tulin takaisin, jotta saan jostain itsekurini takaisin. Täältä sen viimeksi sain. 

Voisin ihan ruokapäiväkirjaa pitää, ainakin ekan viikon, että pääsisin taas rytmiin. Turhauttavaa. Lihonnutkin olen ihan hirveästi tänä aikana. Onneksi kilot saa myös pois. 

Nyt ajattelin vetää ainakin ekan viikon ihan vaan ja ainoastaan 1000kcal/päivä, jotta joudun laskemaan kalorit, tekemään pienenpiä annoksia, ei tee mieli rikkoa tiettyä rajaa. 1000 on vähän, tiedän. Mutta se nyt on vain tämä viikko. Ensi viikon perjantaina on taas se viikottainen herkkupäivä. Siitä en vaan luovu. 

Toinen juttu. En edes muista koska olen viimeksi käynyt lenkillä/salilla tai mitään muutakaan. Milloin musta tuli tällänen laiskimus? Nyt yritän saada sen takaisin arkirytmiini ja käydä n. 4krt/vko. Jompaa kumpaa. Okei tähän voi pistää vähän yötyön piikkiin, olen aina niin väsynyt. 

Mut hei, täällä kaivataan ainakin hirveetä tsemppistä!