Toi vaaka on varmaan seonnu?!

Sillä mä en tosiaankaan voi uskoa tän aamun lukemaan 57kg?! Tosin se näyttää vähän vajaan kilon vähemmän, eli n. 58kg? Pitää mitä pikimmiten (varma vast perjantain...) mennä salille ja katella vähän sielt vaa'ast mitä lukemii se näyttää. Mul on jotenkin niin epäuskonen fiilis tota lukuu kohtaan. Sillä mulla on ihan hirvee turvotus ja pöhötys mahassa tällä hetkellä. 

Tänää edes kevyt työpäivä :)! 14-19, eli vaan viis tuntii. Oon muute huomannu et noist töist on ihan hirveen suuri apu laihdutukses. Ai miks? Koska meil on töis noi portaat joit tulee kiivettyy se 25-35 kertaa päivässä. Koska mulla on yleensä ilta/yövuoro eli meen töihin vast 17,18 tai 10 ja silloin yleensä syöpöttelen eniten jos ei oo töitä. Nyt tulee työ aikana vedettyy 2 omenaa ja protskupatukka ja töitte jälkee viel omena. En nimittäin saa unta ihan tyhjällä mahalla.

Samoin jos just 17 alkaa jo työt ja edellisen iltan on ollu 2 töist himas ni nukkuu vähä pidempää 10-11 ja sit vedän jonku kiiwin yms ja sit vähä myöhemmin keittelen vihanneksia ja vedän jotai muuta sen kanssa ja sit pitääki jo pikkuhiljaa lähtee kaupan kautta töihin. Täs ei tosin oikee oo aikaa käyä salil tai muuta, tai no oishan mul mut jotenki toi yövuoro on sen verran uuvuttava, että ei jaksa. Yritän silti liikkua viikossa jonkun verran, vaikka niinä vapaapäivinä sitten tosi paljon enemmän. :)

Mut töitten jälkee tänää on jotai hauskaa luvassa, mennään tyttöjen kaa alottelee ja grillailee ja sit siit lähetään käymää kakkosilla! En ees muista koska viimeks oon ollu... Varmaa potkiaisis ja sitä enne sit joululomal sitä enne kerra syksyl ja sitä enne kesäl. En oo myöskää baareis aikoihin aikaani viettänyt. Mulle ei oikeen koskaan toi baaritouhu oo uponnu, paljo hauskempaa on olla jollain ja viettää iltaa kavereitten kanssa. Ja kaikist parast jos siihen yhitää viel aliaksen pelaamisen. Kukaa ei vaa haluu ikinä mun kanssa aliasta pelata koska must tulee mukamas liian äänekäs ja sekoon ku selitän sanoi. Ei oo nyt kyllä ihan näin....... :D

Nää tytsyt on iha parhautta!

Jee, nyt tän päivän asun juju löydetty. Lainaan ystäväni kiilakorkoisia leopardikenkiä. Iiik, ikinä niin rohkeita kenkiä käyttänyt, saas nähä mitä niitten kanssa kehitän. Varmaan vaan farkut ja jotai perustoppia :)!

Motivaatiovaatteiden tilaus

Tän päivän postaukset ei niin liity ruokaan&liikuntaan. Tää postaus liittyy siihen, kuinka voi motivoida itseään. Tilasin tossa s ja 36 kokoisia vaatteita h&m:ltä ja niitten pitäis tulla ens viikolla. Pikkasen viel pois ni ne menee ihan varmasti päälle! Kesä vaatteeita siis lähti tilaukseen. Myöskin poikaystävän ylppäreihin sopivat laukku ja sormus lähti tilaukseen. Turkoosia turkoosia.

hm order by jeveeee featuring h&m pants

Elikkä kuten sanoin, toi sormus ja laukku ylppäreitä ajatellen ja onhan ne kivat muutenkin. :) Toi turkoosi mekko kesää varten, se on ihan täydellisen ihana. Noihin shortseihin täytyy vielä yrittää ittensä mahduttaa ja kattoa jos ees kehtaa ja uskaltaa käyttää niitä. Ne tulee olemaan suurin haaste. Vaikka ne päälle menisikin, niin haaste on edessä: niiden julkisesti käyttäminen. Se jännittää kaikista eniten. Koska noi on vissiinkin aika lyhyet. Pitää yrittää saada festareille ittensä siihen kuntoon et niit uskaltaa käyttää. Toi toppi on sitten toinen sellanen uskalluskysymys. Mutta sekin niin ihana. Haaremihousut lähti myöskin tilaukseen. Niistä en yhtään tiiä, ne voi lähtee helposti palautukseen takas. Noi muut onki sit aika sellane varma juttu.
Must mä otin tilaukseeni vielä sen against aids hameen, mut sitä ei tuol tilaukses näkyny?! Nyt vähän harmittaa. Pitää varmaan sekin tilata. Siinäkin mietityttää sen hameen tiukkuus. Se ei anna armoa missään kohtaa. Ei siis saa pömpöttää tai reidet näyttää kamalalta, ja pepun pitää olla kunnossa. Iih, ens viikolla näitten pitäis tulla, sitä odotellessa! :)  

I really do

Nyt tuli taas pakkomiellekohtaus siitä, että ihan oikeesti: ryhdistäydy nainen! Mä en tällä hetkellä halua mitään niin paljon kuin saada itseni kuntoon. Olen tyytyväinen siihen, mitä olen tähän mennessä aikaan saanut. Valitettavasti se ei vielä riitä. Haluan saada enemmän. 

Osa minua haluaisi, että joku sanoisi "hei sähän olet laihtunut vähän". Kukan ei ole sanonut. Ei yksikään ihminen. Jos minä nään muutoksen, miksei kukaan muu huomaa? Kaksi viikkoa sitten vappuna olimme ystävieni kesken ja olin silloin jo laihtunut huomattavasti, kiinteytynyt, tunsin itseni pitkästä aikaa ihan hyväksi tiukassa topissa joka päälläni oli. Niin ei, ei ensimmäistäkään kommenttia. Ystävälleni kyllä sanottiin useampaan otteeseen. Hän oli kyllä laihtunut selvästi. Epäreilua. Minäkin haluan. Hän oli laihtunut kirjoitusten aikana yli 5 kiloa ja ne olivat lähteneet pysyvästi. Sen kyllä huomasi. Hän ei ollut tehnyt mitään niiden eteen, vaan stressi oli poistanut ne. Joillain se vain käy niin helposti... Menee pata jumiin kun tuntuu, että omat kilot on tarrautunu tähän kroppaan niin tiukasti, että ei tosikaan. Haluan nopeampia tuloksia. Ja jos haluan sitä, ei näin suuret hetkuttelumäärät käy alkuunkaan. Entä jos herkuttelisin vain seurassa, vain silloin kun sille on oikea syy? Meinasin sanoa, että ylppäreissä seuraavan kerran, mutta tässä tulee pari muuta tilannetta vastaan, jolloin täytyy herkutella. Täytyy ja täytyy... 

Mietin, että entä jos ylppäreihin asti vedän kunnon tehorutistuksen. Että jos näyttäisin sitten mekossa hyvältä, ja joku huomaisi. Kehut ja huomautukset vievät eteenpäin. En laihtumalla hae siis näitä ja huomiota. Ne toimivat vain hyvänä motivaattorina jatkaa eteenpäin jos joku muukin huomaa sinussa eroa.

Tsekkaa sivupalkin uutuudet :)!

Olen löytänyt unelma vartalon. Okei kuvassa näkyy pääosin vain maha, mutta tuollainen olisi täydellinen. Laitan sen tähän ensimmäiseksi.

Loput kuvat ovat vain thinspiroivia, ne eivät tarkoita, että haluaisin välttämättä niin laihaksi kuin kuvissa esiintyvät naiset/tytöt.

Onko nää kuvat postausten lopussa peukku ylös vai alas?

Anteeksi negatiivissävytteinen postaus. :(

Asiaa kehostani, etenkin jaloista

Jos jokin asia joka vartalosta pitäisi muuttaa, olisi jalat. Siis kokonaisuudessaan jalat. Ne ovat niin hillittömät. Suuret, pyöreät, valtavat. Ei sanat riitä miten reisiäni aina kuvaan. Osa syyllisenä voin pitää harrastustani. Oletteko nähneet jääkiekkoilijoiden tai pikaluistelijoiden reisiä? Niin. Kyllä, harrastukseni liittyy luisteluun hyvin vahvasti. Ei taitoluisteluun ei. Ja mitäs muuta luistelussa tarvitsee niin paljon kuin jalkalihaksia? Niin. Tämä kuulostaa ehkä selittelyltä, mutta totta tämä on. Kun lihakset ovat suuret, ja siinä päällä on hiukkasenkin läskiä eivätkä lihakset paljoa erotu, tulee ihmisestä helposti tukeva vaikutelma. Reisi, pakara ja pohjelihaksia tulee treenattua siis ihan hillittömän paljon harrastuksen takia. Ja jalkani ovat aivan hillittömän suuret. (Jos jollekin vielä epäselväksi jäi.) Siksi olen nyt pyrkinyt tekemään suht vähän jalkalihaksia, vain ylläpitäviä, koska niissä ne lihakset ovat jo valmiiksi isot. 

Pitää vaan saada se rasva poltettua siitä ympäriltä pois. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Olen viimeisen 5 vuotta ollut tämän painoinen tietysti pieniä kilojen heittelyitä on tullut. Kehoni on ns. vakiintunut tähän painoon. Se ei tästä kovin helposti nouse, mutta ei todellakaan kovin helposti laskekaan. Tästä nykyisestä painosta on tullut kehoni ns. vakiopaino. Jokaiselle (ylipainoiselle) ihmiselle jossain vaiheessa laihduttaessa tulee se paino vastaan, josta on hyvin hankala päästä eteenpäin - tai siis alaspäin. Keho yrittää löytää sen terveen ja hyväkuntoisen painon, jossa kehon on "helppo pitää itseään". 

Itselläni se on tämä paino. Painon pudotus on siis aluksi hyvin hankalaa, mikä minulla johtaa helposti motivaatio pulaan, sillä paino ei lähde laskemaan alaspäin ei niin millään. Tästä (kutsun tätä nyt vakiopainoksi) vakiopainosta kestää aikansa "päästä yli" ja siitä pääseekin. Kun tarpeeksi kauan jaksaa yrittää. Yleensä ihmisiä motivoi helposti se, kun paino lähtee alussa laskuun, ja se on ylipainoisten "etuna", jos näin voi sanoa. Minä olen itse myös tälläinen ihminen, haluan nähdä tuloksia mahdollisimman nopeasti. Pian menee taas hermo kun ei tälle kropalle tunnu tapahtuvan mitään. Mutta toivon, että kun pääsen tämän painon (öö yli vai ali) ali, paino lähtee vähän rivakammin laskemaan ja onnistun sen laskemaan 55kiloon tai alle. Ja tästä painosta tulisi keholleni se normaalipaino, jota se haluaa ylläpitää. 

Haluaako joku tietää taustoja miten painoni päätyi tähän kilomäärään? Ai ei vai. No kerron kuitenkin.

Normaalisti painoni kieppuili siellä 57-58 mikä oli minulle ok kilopaino ja näytin terveeltä ja olin tyytyväinen kroppaani. No helpostihan urheilijalla käy pieni kämmi ja loukkaantuminen, näin kävi. Olin sitten liikuntakiellossa, ja alussa se ruoka maistui samalla lailla mitä oli kovasti urheillessakin. Keho ei tajunnut heti, että en kuluta enää niin paljoa ja alussa paino nousi helposti yli 60kg:n. No ajattelin tämän olevan tosiaan tämän syytä, ja mietin, että helposti saa sen painon pudotettua takaisin joten en hätäillyt.

Kehoni rikki mennyttä osaa sitten tutkittiin tarkemmin ja todettiin, että se täytyy leikata. Tietysti hyvä näin. Mutta paino nousi siihen n. 62kg joka oli jo huimaa. 

Leikkauksen jälkeen puoli vuotta meni liikuntakiellossa ja tässä vaiheessa olin ollut liikkumatta n. 8kk. Se oli minulle hirvittävän paljon, olin koko elämäni liikkunut niin paljon. 8kk jälkeen alkoi kuntoutus ja pääsin vesijuoksemaan 2krt/vko. En saanut rasittaa rikki mennyttä osaani liikaa. Tätä kesti 2-3kk. Rupesi jo tympimään ihan urakalla. Vuoden tapaturman jälkeen sain osallistua kaikkeen suht normaalisti ja pääsin tekemään kaikkea, kunhan se ei rasita leikkauksen paikkaa. No luistelu ei sujunut kunnolla, en voinut juosta en voinut tehdä mitään missä jalkani vääntyi "kunnolla" tai tärähti vähänkin. Ja hetken päästä kyllästyin, päätin, että ihan sama vaikka sattuu vähän, teen kuitenkin. Ja naps, sama vamma uudestaa. Uusi liikuntakielto päälle. 

Siinä kun vuoden paino oli pysynyt 65kg, päätin, että hyvä näin. Kyllähän tämä näin kelpaa.

Tosin, siitä sitten parin vuoden jälkeen päätin, että ei ei tämä kelpaa. Miksi olen tälläinen? Miksi en saa itseäni niskasta kiinni ja saa itseäni tekemään mitään asian eteen. On/off jojo laihdutukset käynnistyivät. Pääsin jo jossain vaiheessa hirveällä rääkillä 56 kiloon, kunnes uusi liikuntakielto kielsi liikkumisen. Taas.

Nyt olen päättänyt, että pystyn siihen taas. En jaksa tätä ainaista vikinää itseltäni, enkä jaksa katsoa peiliin pitämättä siitä mitä näen. Haluan nauttia elämästä toki, mutta haluan nauttia siitä niin, että nautin omassa kehossani olemisesta. Haluan takaisin hyvään kuntoon ulkoisesti ja haluan todellakin, että tähän kaikkeen tulee muutos. 

Toivon, että jos minulle itselleni tulee joskus motivaatio pula, luen tämän ja tajuan taas, että ei tämä voi jatkua näin. Kuinka monta vuotta on mennyt pitämättä itsestäni. Joku ehkä sanoo, että jos en hyväksy kehoani tämän painoisena, en hyväksy kehoani 5 tai 10kiloa laihempanakaan. No sen näkee sitten. Kuitenkin tiedän, että en voi elää epävarmana omista reisistäni sillä rakastan shortseja ja haluan käyttää niitä. Mutta ihan oikesti, kun en vaan kehtaa. En vain viitsi. 

Jos tämä herätti ajatuksia, antakaa tulla vaan. :)

Kohta taas "aamujumpalle"!

Kohta lähden zumbaamaan, se on hyvä palauttava kun lihakset on niinniin kipeet. Tietää ainakin tehneensä jotain :)! On muuten ihanaa taas näin pitkästä aikaa kunnolla tehdätehdä jotain itselleen. 

Aamupalaks vetäsin tossa mansikoita (pakkasesta, buu!), kevyttämautontahajutontavalkoista jugurttia ja kourallisen fitness muroja. Ne yhdessä luo kyllä maittavan kombon. Välillä fitness murojen tilalla on pähkinöitä ja ah kuinka hyvää ja täyttävää. Tollasen suhtpienen kipollisen niitä vedin ja tuntuu et maha ratkee. En oo mikää aamusyöjä, mut pakko nostaa verensokerii jollain vähän, ku menee aamust salille.

Joo, aattelin et voisin kirjottaa tähän sen mun saliohjelman, jotta te (ja minä muistan sen, kun hävitän lapun) näätte mitä salilla teen. 

Eli:

1. Harjoitusliike: heijauskuula 

paino: 8kg

sarjat: 3

toistot: 20

2. Harjoitusliike: yhdenjalankyykky, jalka takana penkillä, etummainen jalka todella edessä

paino: tanko, vissiinkin 18-20kg (?!)

sarjat: 2-3 (leikatun polven takia)

toistot: 15

3. Harjoitusliike: Vinopenkkipunnerrus

paino: 7kg (/käsi)

sarjat: 3

toistot: 15-20

 4. Harjoitusliike: Vatsarutistus pallolla, eli sellanen iso jumppapallo jonka päälle koko selkä ja normaaleja vatsarutistuksia siinä päällä

sarjat: 3

toistot: poltteeseen saakka, eli suht maksimi

Välissä sykkeen nosto, juoksumatto, 5min, vauhtina 8,5km/h

5. Harjoitusliike: rinnalleveto + punnerrus

paino: 8kg (/käsi)

sarjat: 3

toistot: 12-15

6. Harjoitusliike: kulmasoutu

paino: 15kg

sarjat: 3

toistot: 15

7. Harjoitusliike: Lankkupallolla, eli iso jumppapallo ja staattisia vatsoja siinä päällä, käsiä voi "pyörittää" pallon päällä, niin saa paremman tehon

sarjat: 3

toistot: max.

8. Harjoitusliike: taljassa kahvan vienti yläviistoon

paino: 7,5-10kg

sarjat: 3

toistot: 10/puoli

Ja viikossa tää pitäs tehä 2-3 kertaa. Listas lukee 2, mut hei cmoon... kyl mä jaksan ja ei tollasel pysty treenaa 2/viikko

Olihan tos viel et maanantaiks ryhmäliikunta, tiistai sali, keskiviikko lepo+venyttely, torstaiks ryhmäliikunta, perjantaiks sali, lauantaiks lepo ja sunnuntaiks lenkki tai cardiolaitteet + kuntopiiri. Yks ryhmäliikunta per päivä!? Eihän siit oo mitään hyötyy... Ite kyl vähän siis lisäilen tähän kaikkee. Ja tähä salin alkuunki vois ottaa 20-40min juoksun. 

Jos kysyttävää jäi, saa kysyä :)

Nyt ku näitä kuvii katto, jaksaa todellakin mennä salille (10min aikaa lähtee... hups)

Before - After