Do it for the...

Syitä miksi liikkua ja saada itsensä näyttämään hyvältä. :--)! kuvat on otettu weheartitistä ja itse lisäsin tekstit.
Tänää tai kun saan tän postauksen valmiiksi, suuntaan salia kohti. Tänään pt:ni tulee katsomaan teenkö liikkeet kuinka hyvin ja oikein ja millaisella asenteella ja kuinka "vahvasti". Vähän jänskättää mitä tästä tulee, onneksi liikkeet on tuttuja vanhoja ennestään joten hakemista ei ole. Ja siitäkin varmaan saa lisämotivaatiota kun joku katsoo ja haluaa näyttää, että "kyllä minä osaan!".
Salin jälkee olis tarkotus käydä ostamassa täydennystä meikkeihin, sillä vähän alkaa hupenemaan jaaa jotai ruokaaki pitäs tälle päivälle tehdä. Illemmasta meikkis lähtee ovimieheks joihinki 16-18 vuotiaitte pippaloihin ystäväni kanssa. Teemana siellä on musta ja hopea. Tämän varjolla kävin eilen ostamassa omat tohtorihousuni mustana, korkealla vyötäröllä. Ja ihan senkin takia kun olin kahdet mustat housut juuri hajoittanut parin viikon sisään ja niitä ei enää ollut. Nyt on täydelliset ja hyvin istuvat doktorit.
Mun touhu on muuten sitten anorektista ja teksti sairasta. Ohmy :---D! Nyt tää kovanlinjan hard core extreme anorektikko lähtee nappaamaan jotain pientä ennen salia ja salin jälkeen aatteli vetää kanaöverit. Tai käyn hakee subista ilmaisen subini. Sick, i know!

Ainii! Halusin sanoo, että vaikka olen ollut "tauolla" tästä blogista, on tänne kiitettävästi eksynyt ihmiä joka päivä. Ehkä ihmisiä oikeasti kiinnostaa tälläiset blogit? No tervetuloo jatkossakin vaan :-)

projektinmuunnos

Paluu salille, terveyteen on tapahtunut jo vähän aikaa sitten. Paino nousi kiitettävästi taas vaihteeksi, pikkuhiljaa kipusi ylös hoooops.
Nyt kun poikaystävä lähti inttiin, eihän mulla tietenkään ole muuta elämää kuin työ ja urheilu, eiksje? Je. Tarvitsin omat uudet salikengät, olin käyttänyt äitini vanhoja jotain ihmeellisiä kenkiä niin halusin omat ja kivan väriset :--)! Tänne on mulle myös tullut tollanen karvanen kaveri joka vähän menoja kuitenkin rajoittaa. Ei se mitään, Pamsu on söpöin pupuli.

Sali juttuun takaisin, eli: sain vihdoinkin saliohjelman jota syyskuussa kyselin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt siis en laihdutalaihduta vaan muutan elämäntapojani. Aluksi vaan rajoitan vähän suuremmin herkkuja, taino ei niitä muutenkaan kokoajaa itseltään pitäisi kieltää. Eli satunniaisa herkutteluja jne tulee ja siitä en aio itseäni soimata. Haluan muuttaa elämäni terveellisemmäksi ja saada liikunnan taas suureksi osaksi sitä.
Ja syy, miksi "uskalsin" kirjoittaa tänne on se, että len pitkästä aikaa järjettömän motivoitunut ja nautin niin paljon siitä kun saa salille mennä. Nautin juoksemisesta ja lihaksien poltteesta. Se into on ollut kauan kateissa ja nytoli hyvä syy tarttua tilaisuuteen ja saada se osaksi arkipäivää kun into löytyy. Ohjelmassani on 4 päivää/vko enemmän lihaksiin kohdistuvaa päivää ja yksi pitkäkestoinen lenkki/uiminen/pyöräily jne. Voisin joku kerta niistä kertoa enemmän. Sekä mietin vakavasti itsestäni kuvan julkaisua melkein lähtötilanteessa, sillä silloin en kehtaa epäonnistua. Haluan tehdä sen.
Haluan tämän kesän olevan ensimmäinen kesä kun käytän sortseja mielellään häpeilemättä ollenkaan reisiäni tai pakaroitani ja käyttää sen kanssa tiukkaa toppia ilman että pelkään vatsamakkaroiden puskevan yli.

Tällä kerralla en ole hakemassa myöskään tämän tyylistä vartaloa:

Vaaaan ennemminkin hakusessa on pyöreä peppu ja kiinteät reidet, lihaksikkaat kädet ja kiinteä hiukan lihaseroteltu vatsa, eli:

 

Toi keskimmäinenhän ois just täydellinen. En halua todellakaan mennä överiksi tämän kanssa, ihan rauhassa edetään ja koko elämä sitä vartaloa on aikaa muokata. Muokkaus projekti on alkanut ja toivottavasti nyt 3-4 kk alkaa näyttää jo ihan hyvältä, sillä kesäkesäkesä!!!

Ikävä

Minulla on ikävä niitä "inhottavia paiseita" reisissäni, niitä lihaksia jotka pullistuivat ulkoreidestä. Mitä silloin joskus vihasin. Reisieni lihakset erottuivat sivusta paljon ja matka ei ollut enää pitkä täysin lihaksikkaiden reisien ulkomuotoon. Mitä tein? Missä vaiheessa lopetin? Miten pystyin lopettamaan? 13 vuoden jälkeen vain lopetin ja halusin olla kuten muut. Lopetin olemaan urheilija joka olin ollut koko pienen ikäni. Luulin edelleen olevan se urheilija tyttö joka olin aina ollut, se vain haihtui pienin henkäyksin pois minusta. Melkein koko 13 vuoden ajan jota olin ollut urheilija haihtui nyt näinä neljänä viitenä kuukautena pois. Ei urheilijana oloa voi noin vain lopettaa. Olin aina halunnut olla kuten muut, nähdä kavereita milloin huvittaa, tehdä mitä huvittaa, käydä salilla kuten muut eikä juosta keskellä metsää laskettelumäkiä ylös nokkosissa tai vetää itsensä piippuun suolla juostessa, suolla intervallit, huh... Halusin olla kuten muut, elää "normaalia" elämää.
Nyt en halua mitään muuta, kuin olla se urheilija taas. Haluan ne paiseet reisiini enemmän kuin koskaan! Voisin itkeä raivosta itseäni kohtaan. Ei urheilijana oloa voi lopettaa. Nyt en ole ollut yli kuuteen kuukauteen jäällä. Sinne minä kuulun. Rakastan jäähallien tuoksua, rakastan pienen sateen tuoksua kello 4.45 aamulla ennen peliä aamulenkillä. Tai sitä kun juostessa lumi narskuu kenkien alla ja kuulet joukkuetoveriesi innostuksen pelistä. En kaipaa mitään sen enenpää. Kaikki lähti ajatuksesta, mitä jos pidän välivuoden jolloin vain treenaan ilman pelejä. Ikinä ei pidetä välivuosia... Nyt sen opin. Kaikkien kaudet alkaneet ja minä ilman joukkuetta. Niin.
Soitin eilen isälleni joka on myös valmentajani ollut monetmonet vuodet ja itkin puhelimessa, että "tee pliis mulle treeniohjelma! tee, en kestä enää!" Ja hän lupasi saada sen minulle viikonlopuksi ja ensiviikolla jopa ehkä pääsen jäälle. Jännittää, sillä olen niin huonossa kunnossa...

Toinen asia tässä non-urheilijana olossa on tämä kroppa... Nyt jälkeenpäin ajateltuna, rakastin lihaksikkaita reisiäni, vaikka ne isot olivatkin. Parempi kuin isot ja täynnä läskiä. Minun on parasta löytää itseni uudelleen. Joskus jotta osaa arvostaa jotain, se pitää menettää ensin. Itse luulin olevani hukassa ringeten kanssa. Mutta en ole ollut koskaan enenpää itseni, kuin jäällä. Tunnen itseni eläväksi ja uskomattoman onnelliseksi. Vaikka välillä se hallille raahautuminen onkin yhtä tuskaa.

Haluan palata takaisin minuksi, ja takaisin tämän blogin ääreen... Ehkä samanlaista laihdutus blogityyppistä ei ole, vaan "takaisin urheilijaksi" blogia.


//eli teeni-/ruokapäiväkirjaa suurimmalta osin tulossa kuitenkin!

Kuulumisia/kroppaa/DIY

Tälläsen tossa tein kun toppi löyty :)! Lindexistä hiukka vajaa 3euroo alennuksesta, ja näin siitä saatiin kiva ja käyttökelponen. XL-koon otin, jotta on tuollainen löysä.

Aikaa tämän tekeminen vei ehkä 10-15 min, ja samalla telkkaria kattelin. Tää päällä mut löytää varmasti tänä viikonloppuna Summer Up festareilta. Jee!

Tässä myös näätte tämän hetkistä kroppaa. Lupaan (okei ikinä ei saa luvata jos ei oo satavarma), että kunnostaudun myös tämän blogin kanssa. Sillä nautin tästä touhusta, ja ihmisten kanssa kontaktista.

Oisko jollai kiinnostusta ton topin teko-ohjeisiin? Sen verran helppo on ja kuvia tuli otettua :)!

//ainiin ajattelin vielä laittaa jonkun kivan tekstin joko selkään tai etupuolelle kuten "I PREFER VODKA" tai muuta yhtä provokatiivista josta blogikansa hermostuu. Joten en tiedä mitä siihen laitan, jotain yksinkertaista ja kivaa "HIGH HEELS HIGH HOPES" kaikki allekkain voisi olla myös kiva :)

Mikä dieetti?

Missä dieetissä saan syödä näin?

Hello world

Ajattelin rohkasta itteni ja julkasta teille mun masusta kuvan. Tälläsenä hyvänä päivänä ku se tuntuu ihan kivalta.
Ja tänää on vuorossa viel intervalli treeni. Jossa 200m n. 80% spurtti ja sit 800m palautteluu ja toi spurtti vedetää 7 kertaa. Päälle vois vetästä pienen kuntopiirin joka kohdistuu keskivartaloon ja käsiin, sillä toi voi olla jo itessään aika rankka jaloille.

Erilaisiin asioihin; sain pidennykseni päähän :)

Palo kii

Ja kävi näin:

Eli iphonen hommasin ja värjäsin hiukset vaaleiks... Joo uus elämä ja uudet elämänasenteet. Täältä tullaan terve ja hyväkuntoinen minä!